He ovat tottuneet kysymään
 ja minä vastaamaan

kuuntelemaan, säpsähtämään, vastaamaan katseeseen

kun olin kymmenen,

mä tiesin sen,

tuun hukkumaan

en ollut tavannut Annaa ja Niinaa

en tiennyt heidän kaltaisiaan olevan olemassakaan

ja tämä kolmas, hän on vain Ahdistus

käsikkäin olemme jo keinuneet 

kahdeksan vuotiaasta, yli vuosikymmenen

olen hukkunut

oksennukseen

pillereihin

paperinkulmiinveitsenteriintulikikkuihin

Väsyttää.

Juoksen pois.

Sanon tän vaan kerran, mä juoksen pois. 

 

VERISUONET HUUTAA
PISARA ; PISARA; PISARA
 PIENI PIENI PIENI VAIN
SINÄ PORSAS, RUMA, TURVONNUT
 OLE HETKEN VOITTAJA, HULLU
MITÄ VAAN PAITSI elossa 

kuka muka uskoisi, etten pärjääkään, että se olen minä jonka hautajaisiin postiluukusta kirjeellä kutsun saat

kuljen joka päivä ikkunasi alta, jo kuukausia ennen kun katosit

seisoin kadulla ja tahdoin tulla huutamaan lopeta, koita rauhoittua

mutta sisälläni asuu sama tyhjyys.

olen loukussa Täällä vielä vuoden, sillä ei ole väliä vaikka vihaan joka kulmaa ja kasvoa

se ikkuna on aina Sinun

ja minä liian heikko pysymään kuivilla, tukena, hämättävänä, kun en mitään näe, enkä suostu saapumaan arkullesi, en ikinä, kuristu. 

Etkä mua surullisemmaksi saa

 

sanat ovat hylänneet minut

olen istunut reunalla liian kauan

sen reuna painaa raajoihini syviä uria

joista en saa muistikuvia

tummia, katoavaisia

 

seuraava liike

ei ole enää palapelitaivas

Aikuisten Osasto

Inhoreaktio

 

Ei kyyneltäkään

jokainen heikko lupaus

joiden mukana yritin rikkoa itseni

 

Hukkua omaan vereensä

Niin vulgaaria

Kieltämättä houkuttelevaa

  

Olen liian itsekäs, en ole tarpeeksi itsekäs. Olen unohtanut.

Lapsi lämmön, iäksi tuhkassa.

Puhuin kuulle kuulumisiani

missä olet ollut

se ei koskaan kysynyt

Näki ja vahti 

eikä minua vaivannut

Ihmiset eivät osaa pelotta jatkaa keskustelua

osa peittelee

toisten silmät ja ääni täyttyvät kauhusta.

Olenko kunnossa?

 

Etsin sitä lasta

yhä peloissaan

niin pienestä.

"Olen hullu ja tarvitsen tätä."

Proviisiorini silmät ehtivät kaventua ennen suun vuoroa

"Mutta sittenhän sinulla olisi tarvittavat mukana." 

Musta sulka piraraisella nurmella.

Palava kynsi
haluan kertoa parempaa

 

laskeutui lehdet maahan
poltin sulan

poltin kaiken kanssasi

Yksi että herään

yhä kylmä

Yksi että lähden

vielä että nään

Yksi jotta aika

ei siltikään

 

     

 

 

"Alkaa olla kevät

kilpailut uuvuttavat

 

liput tallessa

rakastan neonia

Hymyt odottavat.

 

pelko

Menetys

tärinä

 

väärin täällä elämme!"

 

L

eväten.    

Harhaluulo on keskeinen toivossa.

 

Mitä vihaat

vihaan. Heti enisimmäiseksi. Luonnostaan. Reaktiona. Velvoitteita.

Tätä asentoa; jokaista.

Niin,                                niin

Niin luonnostaan etten havainnoi enää.

Senkin muistan vasta kun kysyt ääneen merkistä ihossa.

Muistoista piirretystä,

hän kirjoitti siitä.

Lääkkeitä vain lattialta.

Ennen se oli selvästi sydän                                                                                     Nyt jokin nimeämätön 

Runo paljasti,

 olin lapsi; Te olitte lapsia 

- nimeämätön kaukana - kumminkin yhä kiinni itsessä.

 

SIINÄ LUKI ETTEN UNOHDA